Velmu teki
koiramaisen tempun
Kainuun prikaatin koiranäyttelyyn osallistui lähes 500 koiraa
Kaisu Lehtomaa
Kajaani
Pohjanpystykorva Velmu toteutti eilen jokaisen koiranäyttelyharrastajan painajaisen: se karkasi omistajaltaan näyttelyynlähtöhetkenä.
”Olin nostamassa häkkiä autoon, kun mielessä kävi, ettei vain ulko-ovi jäänyt auki”, kajaanilainen Martti Tyynelä kertoo.
Velmu viipelsi talosta pihamaalle häntä hulmuten. Vapaudesta riehaantunut urospentu juoksutti omistajiaan pihassa puolitoista tuntia.
”Kerkesin soittaa jo järjestäjille, että nyt tuli mutkia matkaan. Itse päätähti on karkuteillä”, Jaana Tyynelä naurahtaa.
Viime hetkellä Velmu antautui herkkusyöttien edessä ja omistajat saivat pennun kiinni. Pariskunta kiidätti pennun Hoikankankaan Erämiehet ry:n ja Kajaanin Upseerimetsästäjät ry:n järjestämään koiranäyttelyyn Kainuun prikaatille. Tutustumisaikaa kilpakenttään ei juuri jäänyt, kun kävi jo kutsu kehään.
Velmu esiintyi reippaasti aina siihen asti, kunnes tuomari lähestyi koiraa. Velmu pakeni outoa miestä ja lähentyviä käsiä omistajansa jalkojen väliin.
”Koira oli rauhaton ja varautunut”, Martti Tyynelä kuvaili Velmun ensimmäistä näyttelykokemusta. Vauhdikkaasta ja pelonsekaisesta alusta huolimatta Velmu sai hyvät arvostelut, sijoittui sarjansa toiseksi ja pokkasi kunniapalkinnon.
”Ilmeikäs, rodunomainen, vahvarakenteinen urospentu, jolla on myös kauniit rotupiirteet, mutta esiintyminen on vähän rauhatonta ja tottumatonta”, arvostelupaperissa lukee. Hyvägeenisen Velmun näyttelyura saa jatkoa, omistajat suunnittelevat.
Onko oma koira luulojen väärti?
Pohjanpystykorva Eppu valittiin rotunsa parhaaksi pennuksi. Näyttelykokemus on ensimmäinen niin pennulle kuin sen omistajalle kajaanilaiselle Pasi Moilaselle.
”Jokainen koiranomistaja ajattelee, että hänen koiransa on paras. Ihmiset kai haluavat tietää ovatko oikeassa”, Moilanen miettii koiranäyttelyyn osallistumisen syitä.
Labradorinnoutaja
Erki erottuu rotutovereittensa joukosta suklaanruskealla värityksellään. Hihnan
päässä on pattijokelainen Juha Pelttari,
joka toimii handlerina toista kertaa. Koiraharrastus
tuli huomaamatta avovaimon mukana. Nyt paremmalla puoliskolla on käsi kipeä ja
esittelyvastuu siirtynyt Pelttarille.
”Jospa
se koira tottelisi sen verran minuakin”, Pelttari naurahtaa. Ruskea on
harvinainen väri labradorinnoutajilla. Erkin emä on keltainen ja isä musta.
”Jomman kumman suvussa on täytynyt olla ruskeaa geeniä”,
Pelttari toteaa. Värin periytyminen on sattuman kauppaa.
”Saa
nähdä miten väri vaikuttaa tuomaristoon.”
Kehä
ei mene Pelttarin mielestä ihan nappiin. Hän ei moiti koiraa, mutta löytää
omasta suorituksestaan parantamisen varaa.
”Olisin
voinut keskittyä enemmän koiraan. Nyt seurasin vähän liikaa mitä muualla
tapahtuu”, Pelttari harmittelee.
Pystykorville, ajaville ja noutaville koirille tarkoitettu näyttely keräsi prikaatille 463 koiraa. Karvaturrit vetivät maksanutta yleisöä noin 400 ihmisen verran.
Kuva: Teijo Määttänen
”Pyyhin kuolat koiran suupielestä”, Juha
Pelttari naurahtaa, kun häneltä kysytään näyttelyyn valmistautumisesta.
Suklaanruskea labradorinnoutaja Erki ei rodullensa tyypillisenä
erityistrimmauksia tarvitse.
HUOM: Toimittaja ei ymmärtänyt Juhan selitystä siitä, että
ruskean värin pitää tulla kummankin vanhemman puolelta! Värin
periytyminen ei siis ole sattuman kauppaa…